Luovuuden anatomiasta

Organisaatioissa on valtavasti piilevää luovuutta. Se ei tule esiin, jos ajattelun rohkeudelle annetaan rajansa. Silloin hiljaisia älykköjä ei kuunnella ja johtoryhmillä ei ole varjohallituksia.

UUTTA SYNTYY AJATTELUMALLIEN TÖRMÄYTTÄMISESTÄ

Jokaisessa yksilössä piilee luovuus. Yksilöillä luovuuden ilmiasu on hyvin erilainen. Joukkojen luovuus on parhaimmillaan, kun se lähtee tahdosta ymmärtää muiden ihmisten erilaista ajattelua ja kyvystä sovitella, iteroida ja tuottaa synteesi. Tuotteliaassa yhteiskehittämisessä uteliaisuus ja empatia hallitsevat, mutta uuden löytäminen ei edellytä toisten ajatusten hyväksymistä, vain ainoastaan aitoa tahtoa ymmärtää toista. Tästä on ihmisten ja kulttuurienkin välinen empatia tehty.

Ei ole yhtä ja ainoaa selitysmallia luovuudella loistavien yksilöiden kyvyille. Mutta hämmästyttävän usein huomaan liike-elämän kontekstissa suurten oivallusten juontavan kyvystä systeemiajatteluun, joka tarkoittaa suurten kokonaisuuksien ja niihin kytkeytyvien syy-seuraussuhteiden oivaltamista.

MITEN OSAISIMME YHTÄ AIKAA HAASTAA TOISTEN JA OMIA AJATTELUMALLEJA

Meille, jotka moderoimme yhteiskehittämisen tilanteita, mielenkiintoisena haasteena on tuoda erilaiset osaamiset yhteen ja saada kollegat sparraamaan keskenään, haastamaan muiden ja omia ajattelumallejaan, yhdistämään erilaisia ratkaisuja, löytämään hienoista ajatuksista arvokkaimmat – ja tuottamaan organisaation tilanteeseen sopivin yhdistelmä. Näissä tilanteissa kukaan ei voi olla tuomari ja tietäjä, mutta vahvojen yksilöiden kohdatessa vahva sovittelija. Monille tällainen törmäyttäminen on rankkaa, koska se tuo mukanaan vaatimuksen poisoppimisesta omasta perinteisestä ajattelusta.

Kuvasin simulointiprosessia. Tervetuloa mukaan.

Jätä kommentti